<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?>
<feed xmlns="http://www.w3.org/2005/Atom">
  <title type="text">Fairytown tales!</title>
  <updated>2019-10-06T19:22:39+03:00</updated>
  <generator uri="http://rohea.com" version="0.1">Blog Integration Feed Generator</generator>
  <link rel="alternate" type="text/html" href="https://kirstencam.vuodatus.net/"/>
  <link rel="self" type="application/atom+xml" href="https://kirstencam.vuodatus.net/feeds/atom"/>
  <id>https://kirstencam.vuodatus.net/</id>
  <author>
    <name>kirstencam</name>
    <uri>https://kirstencam.vuodatus.net/</uri>
  </author>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Ei otsikkoa]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[Olen ylpea itsestani. Kirjoitin kokonaisen esseen tana aamuna.
Ensimmaisen pitkaan aikaan. Ja se oli kivaa. Ihan oikeesti! Huomasin,
etta kun lukee tieteita, ei tarvitse enaa olla mielipiteita kaikesta.
Kamala sanoa nain, mutta se on ihanaa! Kenenkaan ei nyt enaa tarvitse
tietaa, eika miun tarvitse perustella kellekkaan, miksi Saidin
Orientalismi arsyttaa miuta tai miksi rakastan Foucault'a (vaikka sen
teoriassa onkin niin ja niin ja niin monta ongelmaa, blaadiblaa, jotka
pitaa kaikki mainita tai muuten saa huonon arvosanan). Miun tarvii vaan
todeta, etta proteiinit kostuu aminohappoketjuista, ja kaikki on ihan
tyytyvaisia. Jos miuta arsyttaakin se, etta diabeteksen tutkimiseen
kaytetaan huomattavasti enemman rahaa kun malarian (joka tappaa enemman
ihmisia), voin pitaa sen omana tietonani ja vaikka muuttaa Afrikkaan ja
TEHDA jotakin.<br />Eilen
olin ensiapukurssilla, mika oli hurjan hauskaa! (Jos siina on jotain
hauskaa, etta jollain on meningokokki tai joku toinen on saanu
sahkoshokin). Fysiologian kokeetkin on hauskoja, tosin miun hermoni ei
jostain syysta reagoi mihinkaan impulsseihin, joten en paase enaa
koekaniiniksi. Jopa anatomian ruumis-jutut on kivoja (jos vaan se
ruumis ei haisis niin pahalta eika sita keltasta rasvaa olis joka
paikka taynna. Mutta sain jo kehuja veitsen kaytosta, oli ensimmainen
kerta kun kukaan oli sita mielta!). <br />Nyt luut kutsuvat Atlaksen aareen...]]></summary>
    <published>2007-10-17T21:46:00+03:00</published>
    <updated>2019-10-06T19:22:33+03:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://kirstencam.vuodatus.net/lue/2007/10/ei-otsikkoa-2"/>
    <id>https://kirstencam.vuodatus.net/lue/2007/10/ei-otsikkoa-2</id>
    <author>
      <name>kirstencam</name>
      <uri>https://kirstencam.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Ei otsikkoa]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[Yha viela kaikki on sellaista sotkua, etta mielummin nukun kunnon paivaunet ja vietan aikaa tietokoneluokassa, kun edes yritan tehda mitaan akateemisesti suuntautunutta. Ens viikolle on varattu sellanen maara illallisia, lounaita, tapaamisia, luentoja ja muita Cambridge-tyylisia kissanristiaisia, etta luulen, etta seka miun nilkat etta poskilihakset joutuu pahalle koetukselle ennen kun niista on selvitty. Tanaan sain sentaan kokoon maanantain matriculation-asukokonaisuuden. Intialainen kilpatanssija-asuintoverini opetti miuta kavelemaan korkokengilla (mista lahtien miehet on osannu naita asioita?), ja innoissani kuljeskelin ympari rakennusta varpaillani sipsutellen. Tanssitunnit alkaa pian, joten sita parempi, etten sitten vahingossa katkaisi nilkkaani. Ilmoittauduin myos tennisjuokkueeseen, jos sellainen nyt saadaan kasaan, joten todellakin sita parempi, jos nilkkani on jatkossakin astumakelpoinen. Luurankoni asuu yha pahvilaatikossaan enka ole edes saanut selville, onko se mies vai nainen.  ]]></summary>
    <published>2007-09-29T22:11:00+03:00</published>
    <updated>2019-10-06T19:22:35+03:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://kirstencam.vuodatus.net/lue/2007/09/ei-otsikkoa-1"/>
    <id>https://kirstencam.vuodatus.net/lue/2007/09/ei-otsikkoa-1</id>
    <author>
      <name>kirstencam</name>
      <uri>https://kirstencam.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Ei otsikkoa]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[Miten voikin nain nopeasti tulla sellanen olo, etta mikaan tarkea yksityiskohta ei enaa pysy paassa? Viimeksi etsin salasanojani, jotka oli jossain "varmassa paikassa", eli ei missaan. Taytyy tosin sanoa miun puolustuksekseni, etta sain eilen nelja uutta salasanaa muistettavaksi, joista jokainen on mitaan merkitsematon sotku numeroita ja kirjaimia, joten en sen lisaksi, etta opettelin niista kaksi tarkeinta, enaa kiinnittanyt huomiota siihen, mihin paperilappuseen tai vihkoseen lopulta kirjotin ne ylos (ja noita kirjasia ja lappusia on kahdessa paivassa kertynyt laatikollinen). 
Tanaan oli International Students' Introduction, johon menin kuitenkin, vaikken oikeesti ole edes enaa International student (vaan joku kumma valimuoto, joka saa kutsut kaikkiin mahollisiin tapahtumiin vaan varmuuden vuoksi. Kuulun jopa seka Undergraduate etta Graduate Unioniin :/ ). Sitapaitsi miulla on jo pankkitili, omalaakari ja polkupyora. Jokatapauksessa, se oli maailman tylsin tilaisuus, siita huolimatta, etta ne puhujat oli hurjan innokkaita ja teki parhaansa, ja se teki asiasta viela kamalamman. En halua enaa ikina mihinkaan Introductioniin, ne on aina niin vaivaituneita tilaisuuksia.
Eilen paadyin juttelemaan uudestaan sille saksalaiselle kurssikaverilleni, joka itseasiassa osoittautui todella mukavaksi. Minkakohan muutoksen se oli akkia kokenut? (No, se joutuu jatkossa lainaamaan miun luurankoa, joten paras ois ollakin mukava. Toisaalta hyoty on molemminpuolista, koska se on jo tehnyt ruumiinavauksia aikasemmin.). Matias, toinen kurssikaverini, oli myos hurjan hauska ja puhelias, ja se Harvard-tyyppi ei todellakaan paassyt sisaan, joten hyvalta nayttaa.]]></summary>
    <published>2004-09-28T00:00:00+03:00</published>
    <updated>2019-10-06T19:22:37+03:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://kirstencam.vuodatus.net/lue/2004/09/ei-otsikkoa"/>
    <id>https://kirstencam.vuodatus.net/lue/2004/09/ei-otsikkoa</id>
    <author>
      <name>kirstencam</name>
      <uri>https://kirstencam.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Perilla]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[Kirjoitan nyt kun viela ehdin. Eilisesta lahtien olen juossut ympariinsa ostamassa pyyhkeita, kuppeja ja muita tarve-esineita. Sitten tuli gownin vuoro. Pari kertaa sain juosta King's Chapelille ja takaisin kunnes tajusin, etta se turistikraasapaikka olikin juuri se perinteinen pukijaliike, jonne miun oli tarkotuskin menna. Ylakerrasta, vanhojen narisevien portaiden paasta, loysinkin joukon hermostuneita ensimmaisen vuoden opiskelijoita ja kokenutta henkilokuntaa, jotka vastasivat ystavalllisesti miun typeriin kysymyksiini (Mita mie puen tan kanssa? Milta taa nayttaa? Miten taa puetaan paalle???). Ja sain gownin ja St. Edmund's-kaulaliinan, joka sekin nayttaa ihan samalta kuin Harry Potterissa (tosin varina on kaunis sininen). 
Kun palasin Collegelle, oli pian tee-aika (kello 3, ei kello 5), jonka lisaksi tarjoiltiin aina yhta kammottavia voileipia (tosin illallisella eilen vanhemmat opiskelijat lupailivat, etta ruoka on joskus ihan siedettavaakin, tosin yleensa vain kahdesti viikossa, kun kokki vaihtuu). Teen jalkeen Bursarina toimiva nainen kutsui miut hakemaan luurankoni. Koska olin laaketieteilijoista ensimmaisena paikalla, sain ainoan jaljelle jaaneen. Collegella on myos toinen, aito, versio, mutta joku oli unohtanut sen terveydenhoitajan vastaanottohuoneeseen (??!!), eika avaimia loytynyt, joten sainkin muovisen version. Se asuu nyt huoneeni lattialla ja odottaa sita hetkea, etta opin, mika luu liittyy mihinkin, ja opin kokoamaan sen. 
Huoneeni on kiva: se on pieni, viihtyisa vaikkakin myos kylma (mutta Englannissa ei kai muunlaisia huoneita rakenneta) ja sielta on nakyma etuvihalle, jossa on kauniita, isoja, vihreita kastanjapuita. Naapurihuoneessa asuu mukava Public Health-maisteriopiskelija ja tuleva laakari Teksasista, jonka ainoa vika on se, etta se vaikuttaa puhuvan unissaan, minka paperinohuiden seinien vuoksi voi kuulla miun huoneeseeni saakka. 
Ylipaansa kaikki opiskelijat taalla on olleet aivan ihania (ehka lukuunottamatta sita saksalaista poikaa, miun tulevaa kurssikaveriani, jonka tapasin haastattelussa, jossa se valitti, etta silla oli jo paikka Gottingenissa mutta se ei ollut kuulemma tarpeeksi hyva sille. Nyt kun nain sen, sen ensimmainen reaktio oli: ai sie siis paasit muka myos sisalle!? Mutta niin kauan kun se kavala Harvardin pre-med-antropologi ei ole paassyt, eika silta vaikuta, olen enemman kuin tyytyvainen.) Minne tahansa meen, kaikki tervehtii, kysyy, onko kaikki hyvin tai vaan jaa juttelemaan muuten vaan. HYVIN erilaista kuin Lontoossa. Kadulla tana aamuna ihmiset jopa hymyili, kun taas Lontoossa vaikuttaa silta, etta ainoastaan juopot ja kylahullut hymyilee kadulla, ja mita hienompi puku ihmisella on, sita akaisempi ja turhantarkeampi se yleensa myos on. Naa saannot ei selkeasti pade taalla, tosin en oo nahnyt kenellakaan viela hienoja pukujakaan. Sen aika varmaan tosin koittaa matriculation-illallisella, jonne pitaa pukeutua ja jossa pitaa kayd virallisesti liittymassa Cambridgen yliopiston jaseneksi. Miulla on onneksi viela viikko aikaa oppia kavelemaan korkokengilla...]]></summary>
    <published>2004-09-27T00:00:00+03:00</published>
    <updated>2019-10-06T19:22:39+03:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://kirstencam.vuodatus.net/lue/2004/09/perilla"/>
    <id>https://kirstencam.vuodatus.net/lue/2004/09/perilla</id>
    <author>
      <name>kirstencam</name>
      <uri>https://kirstencam.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
</feed>
